Valun rakenteelliset ominaisuudet näkyvät pääasiassa erityisissä prosessirakenteissa, jotka on suunniteltu täyttämään valuprosessin vaatimukset. Nämä rakenteet eivät ainoastaan auta parantamaan valujen laatua, vaan myös yksinkertaistavat valmistusprosessia ja alentavat kustannuksia. Seuraavat ovat valettujen osien yleisiä rakenteellisia ominaisuuksia:
1. fileiden valu
Jäähdytyksen aikana tapahtuvan jännityskeskittymän aiheuttamien halkeamien tai kutistumisonteloiden estämiseksi terävissä kulmissa viereisten pintojen liitokset tulee suunnitella fileillä. Valufileet estävät myös sulan metallin tuhoamasta hiekkamuotin kulmia kaatamisen aikana ja vähentävät hiekkamuotin vaurioitumisriskiä purkamisen aikana. Fileen säde on yleensä 0,2 - 0,4 kertaa seinämän paksuus, ja yleinen alue on R3 - R5 mm. Piirustuksissa se voidaan merkitä yhtenäisesti "Määrittämätön filee R3 - R5".
2. Syvyyskulma
Puu- tai metallimuotin sujuvan poistamisen helpottamiseksi hiekkamuotista valun sisä- ja ulkoseinät on suunniteltava tietyllä vetokulmalla purkusuuntaa pitkin, jota kutsutaan vetokulmaksi. Syvyyskulma on tyypillisesti 1:100 - 1:20, noin 1 - 3 astetta manuaalisessa muovauksessa ja vähennetty 0,5 asteeseen - 1 asteeseen konemuovauksessa. Jos syväyskulma on pieni, sitä ei välttämättä näytetä piirustuksessa, mutta se tulee huomioida teknisissä vaatimuksissa.
3. Tasainen ja kohtuullinen seinämän paksuus
Valukappaleen seinämän paksuuden tulee olla mahdollisimman tasainen, välttäen liian paksuja tai ohuita kohtia, jotta estetään vikoja, kuten kutistumisonteloita, halkeamia tai epäjohdonmukaisista jäähdytysnopeuksista johtuvia muodonmuutoksia. Kun eri seinäpaksuuksia on yhdistettävä, tasainen siirtymä tulee saavuttaa siirtymäkaltevuuden avulla jännityksen keskittymisen vähentämiseksi. Samanaikaisesti seinämän paksuus ei saa olla pienempi kuin materiaalin pienin sallittu seinämäpaksuus; muutoin voi tapahtua epätäydellistä täyttöä tai kylmäsulkuja.
4. Siirtymäviiva
Valufileiden läsnäolon vuoksi valupinnan todellinen leikkausviiva tulee vähemmän ilmeiseksi, mutta teoreettinen leikkausviiva on vielä piirrettävä osapiirustukseen; tätä kutsutaan siirtymäviivaksi. Siirtymäviiva piirretään ohuella yhtenäisellä viivalla, ja sen päät eivät leikkaa fileitä, jolloin jää aukkoja erottaakseen sen varsinaisesta leikkausviivasta.
5. Vahvistavat kylkiluut ja ulokkeet
Valukappaleiden lujuuden ja jäykkyyden parantamiseksi käytetään usein ohuita-levyjä vahvistavia ripoja. Lisäksi hyvän kosketuksen varmistamiseksi kokoonpanon aikana, työstöalueen pienentämiseksi ja porauspoikkeamien estämiseksi suunnitellaan usein kohoumia, syvennyksiä tai upotusupotuksia.
6. Jakopinta ja yksinkertaistettu rakenne
Valumuotoa tulisi yksinkertaistaa mahdollisimman paljon vähentämällä jakopintojen määrää ja välttäen sivusuoria syvennyksiä muotin monimutkaisuuden ja tuotantokustannusten alentamiseksi. Monimutkaisia sisäisiä onteloita voidaan muodostaa käyttämällä hiekkaytimiä, kun taas ulkoisen muodon tulisi helpottaa muotista purkamista.






